III: Fyysinen ja henkinen voima

Tulin tuossa yöllä töissä ollessani miettineeksi, onko fyysinen voima sittenkään vahvuus? Fyysinen voima kun on lihasta, ja väärin käytettynä se voi aiheuttaa ongelmia virkavallan kanssa. Oikein käytettynä siitä, kuten monesta muustakin, on hyötyä. Voi nostella esimerkiks raskaita tavaroita. Kuitenkin henkinen voima on se tärkein voimavara, ainakin omalla kohdallani, koska olen muiden silmissä heikompi. Ei ole habaa, ei massaa, ei periaatteessa mitään millä pärjäisi tappelussa, ja vaikka olisikin, en käyttäisi niitä. Mieluiten selvitän asiat puhumalla, kuin nyrkkejä heiluttelemalla, nyrkkien heiluttelu kun kertoo ihmisestä, että hän on heikko. Nyrkkien heiluttelijat eivät tule koskaan ajatelleeksi, että jos he hakkaavat jonkun itseään heikomman, heistä tulee säälittäviä nössöjä. Eli he alentuvat samalle tasolle kuin hakattava. Ehkä jonkin aikaa nyrkkien heiluttelijat ovat muiden silmissä ”cool”, mutta lopulta jos he käyvät ”säälittävän nössön” kimppuun, heistä tulee samanlaisia, koska se antaa sellaisen kuvan, ettei tämä kys. tyyppi uskalla käydä itseään vahvempien ja voimakkaampien kimppuun, vaan näyttää voimansa hakkaamalla pienempiä, heikompia ja nuorempia, aivan kuin todistaakseen olevansa kova. Vastoin yleistä harhaluuloa, pienempiä hakkaamalla ei ole kova, vaan ainoastaan nössö.

Harhaluulo on myöskin se, että fyysinen voima on vahvuus. Ei ole. Sillä korvataan puutteita, tai sitten yritetään todistaa jotain. Ehkä nämä lihaskimput ovat joskus olleet koulukiusattuja, heikkoja ihmisiä, jotka eivät olleet hyväksyttyjä, koska olivat ”erilaisia”. En tiedä, enkä ala arvailemaan sen kummemmin. Mutta, oma näkökantani asiaan on, että fyysinen voima on heikkous.

Henkinen voima on vahvuus. Jos pystyy hoitamaan konfliktitilanteet puhumalla, ilman turhaa dramatiikkaa ja nyrkkien heiluttelua ihan rauhallisesti, se kertoo että ihminen on oikeasti vahva. Sisältä ja ulkoa. Se on oikeasti paljon parempi, kuin se, että on jatkuvasti ongelmissa tulisen luonteen ja haban takia.