WTF is wrong with you?

En ymmärrä joitakin kavereitani. Ne ihan tahallaan vittuilee mulle ja yrittää olla mun yläpuolella, vissiin ne saa siit jotain seksuaalista tyydytystä et ne yrittää epätoivosesti lytätä mut niiden tossun alle. Onneks tiiän olevani niitä viisaampi, vaik nää tietyt ihmiset yrittää väittää toista. En vissiin oo ihan väärässä, jos sanon et ne yrittää olla jotenkin parempia ku oikeesti ovat, vähän jotain itsetunnon kohottamisen tapasta jota vois soveltaa koulukiusaamiseen. Vittuilua, käskytystä ja muuta saman suuntasta.

Ensimmäisenä näillä tietyillä kavereilla on tällänen “lempinimi” joka on saanu alkunsa mun broidilta. En oo saanu taottua näiden puruaivojen päähän että mä en tykkää siitä, joten oon joutunu tottumaan siihen. Ja nykyään mä otan sen jopa henkilökohtasena vittuiluna, mutta enpä oo sitä niille kertonu, koska ei ne kuitenkaan tajua. Ja sitä paitsi se on kiva ajatella et ne vittuilee mulle täysin tietämättään koko ajan.  No, eipä mua onneks haittaa koska mä pidän näitä samoja tyyppejä säälittävinä itsekeskeisinä idiootteina. En usko et ne on sitä itte tajunnu, mut muhun verrattuna ne ei oo yhtään mitään. Mutta miksi? Vastaus on helppo: Mä pidän säälittävinä sellasia ihmisiä, jotka tietoisesti tai tiedostamattaan vittuilee ja pompottelee toisia koko ajan. Mä oon nykyään ottanu sellasen asenteen, et mä en tee mitä ne käskee tai pyytää mua tekemään jos en ite jaksa.

Toisekseen nää säälittävät itsekeskeiset idiootit on jotenkin jännästi saanu levitettyä tämän henkilökohtaisen vittuilun jokaselle mun niiden kautta tuntemalle tyypille, joten sen myötä sitte yhä useempi tietämättään vittuilee mulle. Nykyään mä siis tunnen parikymmentä vittuilijaa ja about saman verran näitä oikeita kavereita. Aika tasasesti menee onneks, ettei vittuilijoit oo sen enempää ku kavereitakaa.

Onneksi on näit kavereit jotka ymmärtää käyttää mun oikeeta nimee tai jotain muuta lempinimeä.

Kolmanneksi oon aina sillon tällön miettiny, miten se voikin olla niin saatanan vaikeeta käyttää mun oikeeta nimee enemmän ku jotain sanamuunnosta siitä? Kai se on niin hauskaa olla helvetin tyhmä. Välil sitä vaan toivoo et tuntis enemmän sellasta porukkaa jolla olis vähemmän sahanpuruu korvien välissä, ku tuntuu et täs kaupungis kaikilla mun tuntemilla tyypeillä on enemmän tai vähemmän sahanpuruu korvien välissä. Sääli sinänsä.

Mikä v***u teitä ihmisiä oikein vaivaa?!?

Alkutekstit

Tervehdys, hyvä lukija! Tällä kertaa esittelen eräänlaisen “kirjoitussarjan”, jonka nimi näkyykin jo tuossa otsikossa. Tämän kirjoitussarjan perimmäinen tarkoitus on esimerkkien (yleensä liittyen henkilöön, joka mainitaan tekstissä joko anonyymisti tai nimi muutettuna) kautta pohtia ihmisen käyttäytymistä tietyissä tilanteissa, sekä tietenkin tuoda esiin oma näkökulmani siitä, miten pitäisi oikeasti käyttäytyä. Teksteissä myös on otteita tilanteesta, joka on antanut inspiraation kyseiselle tekstille.

Kirjoitusten tarkoitus ei ole loukata ketään, ja siksi kaikki henkilöiden tunnistamiseen vaikuttavat seikat (ulkonäkö, paikkakunta yms.) jätän pois tekstien sisällöstä, ettei sitten henkilö X voi nostaa minua vastaan syytettä kunnianloukkauksesta. Kirjoitukset eivät myöskään varsinaisesti yleistä, vaikka joku niin saattaisi väittääkin.

Hyvän esimerkin siitä, mitä tämä kirjoitussarja pitää sisällään, saatte ensimmäisestä kirjoituksesta.

XI: Sanomalehdenjakajan elämää

Edellisestä blogikirjoituksesta on jo aikaa melkein kuukausi, koska tällä aikavälillä koneeni hajosi, ja on ollut enemmän ja vähemmän kiireitä töissä. Tämän blogikirjoituksen pyhitän kokonaisuudessaan näiden kolmen kuukauden aikana tekemiini havaintoihin sanomalehdenjakajan työstä ja siinä sivussa myös kerron omista kokemuksistani tästä ammatista.

Mutta, eiköhän aloiteta.

Sanomalehdenjako on melko näkymätöntä ja raskasta työtä, josta maksetaan suhteellisen huonosti (palkka määräytyy lehtien määrän mukaan, tietenkin yölisän kanssa), ja työaikakin on lyhyt (1:00-6:00 ainakin täällä Keravalla, mutta saattaa vaihdella kaupungin/kunnan mukaan). Silti kyseessä on kuitenkin helppo homma, johon ei tarvitse minkäänlaista pohjakoulutusta, ja joka on itsenäistä. Työviikon pituus on keskimäärin 6 yötä/viikko, jonka jälkeen on 3 päivää ja 2 yötä vapaata.

Mutta, vaikka kyseessä onkin helppo homma, on se myöskin rankkaa. Ei vain siksi, että joutuu olemaan yöllä hereillä, vaan myöskin siksi että saattaa joutua juoksemaan kerrostaloja ylös ja alas (itselläni tällä hetkellä 22 kappaletta ns. “juoksurappuja” jotka joudun kävellä ensin ylös ja sitten vielä alas), joista 8 on rivitaloja. Yksi piiri on siis periaatteessa juoksemista, 2 muuta piiriä on helppoja siinä mielessä, että lehdet ammattitermiä käyttääkseni heitetään autosta postilaatikkoon muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, missä pitää nousta autosta, että lehden/lehdet saa laatikkoon. Eli ei käytännössä tarvitse muuta tehdä kuin istua autossa.

Postiauto on myös melko vänkä liikenneväline. Mitta-autoa lukuunottamatta kaikista autoista puuttuu pelkääjän paikan penkki, ja sen tilalla on vain sellanen levy, jonka päälle laitetaan lehdet. Tämä siksi, että lehdet, varsinkin jos niitä menee monta samaan talouteen, saa nopeasti kasaan. Kuten moni tietääkin, niitä ohjataan oikealta puolelta, eli ns. “väärältä” puolelta ja vaihdekeppi on siis vasemmalla puolella kaikkien muiden hallintalaitteiden ohella. Onneksi ei ollut kovinkaan uusi juttu mulle lähteä postiauton rattiin, koska olin jo kerran aikaisemminkin ajanut postiautoa, tosin vanhaa sellaista. Se tosin oli Toyota Corolla, mutta ei paljoa eronnut Volkswagenista (Transporter/Caddy), jolla nykyään ajan. Yksi asia mitä tässä ammatissa oppii arvostamaan, on automaattivaihteisto, monen muun asian lisäksi. Ja jos on tuore ajokortti, saa ajokokemusta myöskin, esimerkiks mä opin hahmottamaan pelkkiä sivupeilejä käyttämällä auton mittasuhteet (ajan Transporterilla enimmäkseen) ja peruuttamaan sillä lailla, ettei paljoa tarvitse vekslata, paitsi sitten ahtaissa paikoissa.

Moni voi väittää sanomalehdenjakoa tylsäksi työksi, mutta ne, jotka väittävät moista, eivät tiedä kaikkea. Nimittäin oman jännityksensä tähän työhön tuo lehtien saapumisajan venyminen, sääolosuhteet sekä tietenkin autojen kunto. Nimittäin lehdet saattavat olla myöhässä, autosta ikkunan kytkin tai muu vastaava rikki, tai sitten kelit on niin liukkaat, että saa ajaa autoa kieli keskellä suuta. Tässä Marras-Joulukuun aikana ollut pari kertaa niin liukasta, että on tosiaan saanut ajaa kieli keskellä suuta, koska postin autoissa on liukastumisenesto (vai millä nimellä sitä nyt kutsutaan), jonka pitäisi auttaa renkaiden pidon kanssa. Mutta eihän se auta, jos on tie on peilijäässä, tai tien pinnassa on mustaa jäätä. Pari kertaa meinannut auto lähteä käsistä, kun on ollut liian liukasta, mutta onneksi olen saanut auton pidettyä hallinnassa. Muutamaan otteeseen tainnut takana ajavaa huvittaa tai hirvittää, kun paku heiluu kaistalla puolelta toiselle sellaset pari minuuttia, eikä liikenteen jakajaan ole renkaasta kuin muutama sentti väliä. Transporterin ESP ja Caddyn ASR kyllä reagoivat eri tavalla, johtuneeko siitä että erikokoinen auto kyseessä. Kumpikin on tosin yhtä helppo saada lopulta hallintaan, kunhan vain renkaat ovat saaneet tarpeeksi pitoa. Omalla kohdallani tosin yhtenä yönä hirvitti, että kaatuuko Transporter kyljelleen, koska oli sen verran liukasta muutamassa mutkassa, että oli vaikeuksia pitää auto hallinnassa. Sen jälkeen kun itse on kokenut nämä sanomalehdenjaon jännittävimmät puolet, kukaan ei voi sanoa tätä hommaa tylsäksi.

Eräs työkaverini totesi tällä menneellä viikolla, kun odottelimme Keravan postilla lehtiä, että

En suosittelisi tätä ammattia kenellekään sun ikäiselle. Vaikka tää onkin helppoa, tää on silti aika rankkaa. Että mielummin käytte koulua ja meette johonkin parempaan ammattiin.

Ei hän ihan nyt noin sanonut, mutta suurin piirtein. Siihen totesin, että tämä on vain ns. välivaihe, ennen kuin lähden takaisin kouluun, koska en oikein vieläkään tiedä mihin ammattiin haluaisin kouluttautua. Vaihtoehtoja olis näillä näkymin kaksi; kiinteistönhuolto ja varasto. Mutta täytyy miettiä sitä kouluunmenoa uudestaan sen jälkeen kun nämä hommat loppuvat.

Tuohon helppoon, mutta rankkaan hommaan palatakseni, mulla on yksi esimerkki kerrottavana: nimittäin yks mun kaveri tuli mun avuksi tossa Marraskuun puolivälin jälkeen, ja jaksoi tätä hommaa viime viikkoon asti. Ei tainnut kaveri kestää yötyötä, jota mainosti aika monelle ihmiselle. Ikävää, että ne ihmiset joutuivat pettymään. Viime viikko meni pipariks mulla lähinnä juuri sen takia, että tämä kaveri jättäyty yhtäkkiä pois töistä. Nukuin parina yönä pommiin, ja muutenkin työnteko hidastui ihan pirusti siitä, mihin mä olin jo kerennyt tottua, kun kaikki piti tehdä yhtäkkiä itse. Toivottavasti nyt ei oo mennyt ihan plörinäksi nää mun hommat, ku esimies ei ollu kovin tyytyväinen.

Nyt tuli aika pitkä postaus, ja aika paljon asiaa. Toivottavasti jaksoit lukee.

Seuraavaan kertaan!

Hurts, ylimääränen työyö ja syntymäpäivälahjakriisi

Muutama päivä onkin jo vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, joten lienee korkea aika päivitellä. 🙂

Eli, kävin tuossa eilen illalla katsastamassa Hurtsin Monikan ja Tiitun kanssa Helsingin jäähallissa. Lämppärinä oli Manboy, ja kummatkin oli sillee semihyviä, ei paskoja mut ei sillee tajunnanräjäyttäviäkään. Keikan jälkeen sit takasin himaa pariks tunniks ja töihin. Tosin, oli vapaayö. No joo, ei voi mitään. Tänä yönä sit jätetään työnteko väliin. Huomenna pitäis tulla informaatioo sit et miten mä teen töitä nyt tästä lähin, ku toi tuuraus loppu. Ja palkkaki pitäs saada.

Mä oon muuten huomannu, nyt kun on päässy työn makuun ni ei näistä vapaapäivistä nauti oikein. Tulee tylsää, kun ei oo mitään tekemistä. Sen jälkeen ku heräsin (eli tos 15-16 välil) en oo mitää muuta tehny ku syöny, datannu ja kuunnellu musaa. Mutsikin soitti tossa ja kyseli mun syntymäpäivälahjatoivetta.

Niin, mul on Tiistaina synttärit. Ja kauhee synttärilahjakriisi. En tiiä mitä mä tarttisin. Must tuntuu et mul on jo kaikkee. Hesaria ja Keski-Uusimaata en kerkee lukemaan ja saan ne muutenki työn kautta ilmaseks, joten niitä en tartte… Oikeesti, tää on ihan hirveetä. (Joo, mä kuulostan joltai teinitytölt nyt, mut ei voi minkää) Kait mä sen ajan kanssa huomaan, mitä tartten. Mummolta tulee rahaa tässä viikolla, ja sit pitäs viel tulla palkka ja toimeentulotuki, kunhan saan ne huomen hoidettua. Sit ei luulis enää olevan rahasta puutetta ainakaa vähään aikaan, mut mun kulutustottumukset huomioonottaen oon jo kahen viikon päästä peeaa. Muutenkin noita laskuja kasaantunu aika hyvin.

Sekalaista höpinää vol. I

Viime viikko meni siivillä, viikonloppu meni ohi kuin pikajuna, ja nyt on jo uusi viikko. Ei mitään tietoa mitä tällä viikolla tulee tapahtumaan, mutta toivottavasti jotain kerkeää tekemäänkin, toisin kuin viime viikolla. Viime viikolla tein nimittäin käytännössä pelkästään töitä. Ja nukuin. Tällä viikolla ei toivottavasti mene yhtä huonosti. Toisaalta, auto saattaa lähteä alta kun en ole viimeistä osamaksua saanut maksettua ajallaan, mutta onhan mulla faijan auto vielä pihassa. Onneksi. Kiirettä pitää omalla tavallaan tälläkin viikolla, tänään työpäivä, huomenna työhaastattelu ja Keskiviikkona ei mitään ihmeellisyyksiä, Torstaina ja Perjantaina taas töitä… Ja olikohan vielä jotain muutakin? En nyt muista. Viikonloppuna vissiin kaverin synttärit, mutta enpähän taida juoda, tuli Lauantaina juotua enemmän kuin tarpeeks. Rahoi saa odotella ensi kuun puolelle, joten tästä tulee mielenkiintoinen loppukuu, mikäli rahat loppuu. Ei mulla muuta, kirjoittelen lisää kunhan jotain kirjoitettavaa tulee.