XIII: Kun kaikki kaatuu niskaan

Nyt viime päivinä on kaikki mennyt pieleen periaatteessa, teoriassa, käytännössä ja kirjaimellisesti. Maanantaina loppui työt, eikä mitään tietoa jatkosta tai uudesta työpaikasta, rahat loppu melkein heti ku ne tuli ja laskuja pitäis vielä ens kuussa maksaa. Mut milläs maksat jos ei oo töitä, laskuja kuukaudessa sellasen 8-900€ edestä ja toimeentulotuki riittää just ja just vuokran maksuun? Huonosti menee, onneks on sentään asunto, ettei tarvi kadulla asua tai muuttaa sukulaisten luokse asumaan, eli huonomminkin vois mennä.

Nyt tarvittaisiin ihmettä, että mä saisin jotenkin taas kaiken kondikseen ja mulla olis jotain muutakin rahantuloa kuin pelkästään sosiaalitoimen mitätön toimeentulotuki. En mä muiden elätettävänä kuitenkaan halua olla. Omilleen piti päästä mut ei näillä tuloilla, eikä varsinkaan jos tilanne on tosiaan se, ettei mul oo töitä ensinkään. Oli mulla varasuunnitelmana hakee yhteen kauppaan töihin, mutta se kaatu siihen et uus työntekijä oli jo löytyny. Ehkä mun pitäis ilmoittautua työkkäriin työttömäks ja alkaa ettimään uutta duunia oikein tosissaan. Ei tästä muuten mitään tuu, ku en mä työttömyysturvaakaan saa koska työsopimus kesti vaan 5 kuukautta. Tai no, en tiedä kuinka kauan piti olla yhtäjaksoisesti töissä että sai sen työttömyysturvan, mutta kuitenkin.

Jollain oudolla tavalla tuntuu et mä olisin tehny mun työt huonosti, koska sopimusta ei suoraan jatkettu, ja nyt mä sit joudun ihmettelemään ja pohtimaan et miksi mulle ei ole vielä löytynyt uusia piirejä jaettavaksi. Olis vaan työpaikan saaminen nykyään yhtä helppoa ku joskus 80-90 luvulla, niin mä voisin vaa kävellä johonki firmaa ja kysyy et saisko töitä…

Täytyy toivoo parasta.

Jotain uutta länsirintamalla? …Kyllä ja ei.

Mä toivoin että seuraavan blogikirjoituksen ollessa ajankohtainen, jotain uutta ja elämää mullistavaa olis tapahtunut. Näin ei käynyt. Paitsi, että taannoin ostamani auto jäi tankki tyhjänä tienvarteen, enkä ole saanut haettua sitä pois. Siinä ei ole paljoa kirjoitettavaa. Eikä ole sen puoleen siinäkään, että kaverilla on tyttöystävä ja kyseinen kaveri viettää enemmän aikaa nykyään hänen kanssaan.

Sen verran olen saanut aikaiseksi, että olen aktivoitunut hieman kaunokirjallisella osastolla. Olen nimittäin alkanut kirjoitella kappaleita kolmelle omalle projektille, ihan tulevaisuutta ajatellen jos vaikka joskus saisin ne kappaleet sävellettyä ja äänitettyä… Tosin sitä varten tarvitsisin muutaman tyypin lisää, koska itsehän en osaa ainakaan nuoteiksi säveltää mitään. Saa nähdä, millasta tavaraa tulee, että onko se totaalista sontaa vai eikö, parhaimmat kuitenkin julkaisen Harhakuvassa.

Ja taitaa jonkinlaista edistystä tapahtua omalla kohdallani naisrintamallakin. Tässä taannoin tutustuin kolmeen loistotyyppiin erään kaverini kautta, ja ainakin näillä näkymin näyttäisi siltä, että yhden kanssa olisi jotain vakavampaakin kehitteillä, mutta sen näkee ajan kanssa, että onko näin. Toivotaan parasta. Ei muuta tällä kertaa, ehkä jotain kirjoitettavaa löytyy seuraavalla kerralla, että saisi pitemmän blogitekstin aikaiseksi. Tämä nyt oli tällainen pikainen päivitys, että mitä kuuluu jne.

Kaikkien aikojen omituisin viikko… Ehkä.

Työharjoittelu oli ja meni, hyvin se meni ainakin omasta mielestäni. Yötyö vaatii tietenkin veronsa, mutta siihen tottuu ajan myötä. Tässä lähiaikoina mun pitäis saada omat piirit jo, että työt pääsee rullaamaan kunnolla. Eka palkka joka tapauksessa tulee vasta Lokakuussa. Sanomalehtien jakaminen ei oo ehkä se unelmaduuni, mut kivahan se on saada rahaa duunista, jossa ei tarvitse pahemmin vaihtaa unirytmiä. Näin ensialkuun ihan jees. Katsotaan myöhemmin jos vaihtais yöduunin päiväduuniin. Iltaduuni mul on jo. Sit sais ehkä jonkinlaisen päivärytminki, mut sen aika taitaa olla vasta sitten ku on vakituinen parisuhde ja perhettä.

Parisuhteesta ja perheestä puheenollen, sellainen saattaa olla ihan lähiaikoina ajankohtaista. Nimittäin tällä hetkellä olen ihastunut erääseen naishenkilöön, joka taitaa olla myös jollain tavalla kiinnostunut minusta. Täytyy vain selvittää , että millä tavalla, se kuitenkin tulee ajan mittaan ilmi. Kuten vanha sanonta kertoo, hiljaa hyvä tulee. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja olen onnellisessa parisuhteessa puolen vuoden päästä. Ja toivottavasti silloin myöskin raha-asiat rullaavat kuin rullakko pitkin Citymarketin lastausaluetta. (Mistä ihmeestä mä tonkin keksin?) Kaikki on enemmän tai vähemmän sumussa, vielä.

Tähän mennessä kaikki on ollu enemmän tai vähemmän epätasapainossa, joten tasapaino joka osa-alueella (raha, rakkaus, työ ja asuminen) olisi enemmän kuin toivottua. Tasapainoinen elämä on ollu mun tavote jo pitkän aikaa, mutta mahdollisuutta sen tavoitteen saavuttamiseen ei ole vielä ollut.

Posted from WordPress for Android