XIII: Kun kaikki kaatuu niskaan

Nyt viime päivinä on kaikki mennyt pieleen periaatteessa, teoriassa, käytännössä ja kirjaimellisesti. Maanantaina loppui työt, eikä mitään tietoa jatkosta tai uudesta työpaikasta, rahat loppu melkein heti ku ne tuli ja laskuja pitäis vielä ens kuussa maksaa. Mut milläs maksat jos ei oo töitä, laskuja kuukaudessa sellasen 8-900€ edestä ja toimeentulotuki riittää just ja just vuokran maksuun? Huonosti menee, onneks on sentään asunto, ettei tarvi kadulla asua tai muuttaa sukulaisten luokse asumaan, eli huonomminkin vois mennä.

Nyt tarvittaisiin ihmettä, että mä saisin jotenkin taas kaiken kondikseen ja mulla olis jotain muutakin rahantuloa kuin pelkästään sosiaalitoimen mitätön toimeentulotuki. En mä muiden elätettävänä kuitenkaan halua olla. Omilleen piti päästä mut ei näillä tuloilla, eikä varsinkaan jos tilanne on tosiaan se, ettei mul oo töitä ensinkään. Oli mulla varasuunnitelmana hakee yhteen kauppaan töihin, mutta se kaatu siihen et uus työntekijä oli jo löytyny. Ehkä mun pitäis ilmoittautua työkkäriin työttömäks ja alkaa ettimään uutta duunia oikein tosissaan. Ei tästä muuten mitään tuu, ku en mä työttömyysturvaakaan saa koska työsopimus kesti vaan 5 kuukautta. Tai no, en tiedä kuinka kauan piti olla yhtäjaksoisesti töissä että sai sen työttömyysturvan, mutta kuitenkin.

Jollain oudolla tavalla tuntuu et mä olisin tehny mun työt huonosti, koska sopimusta ei suoraan jatkettu, ja nyt mä sit joudun ihmettelemään ja pohtimaan et miksi mulle ei ole vielä löytynyt uusia piirejä jaettavaksi. Olis vaan työpaikan saaminen nykyään yhtä helppoa ku joskus 80-90 luvulla, niin mä voisin vaa kävellä johonki firmaa ja kysyy et saisko töitä…

Täytyy toivoo parasta.