VII: Unta kuulaan ja yötöitä

Taas vaihteeks vähän työhöpinää. Se on muuten jännä juttu, miten ainakin mua tuppaa väsyttämään välillä, vaikka oon ollu vast viitisen tuntia hereillä (kuten nyt). Pannullisen kahvia pitäis piristää niin paljon, ettei tarttis kärsiä väsymyksestä mut kissanviikset. Väsyttää, ja aikaa ei oo enää ottaa tirsoja (pitäs saada nukuttua vähintään 2h), koska lähen töihin tos puol yhen aikaan. Ei auttais väsyttää enää siinä vaihees. Toivottavasti noist tyhjist pulloist tulis sen verra et sais ainaki yhen edin työyöks iha silt varalt et kuitenki väsyttäs.

Palkka tulee vast Perjantaina, joten oon vissiin huomisen ilman röökiä, mikäli nyt käy niin että ne loppuu tos yön aikana. Toivottavasti ei, koska en välttämät jaksa tehä töitä ku alkais vituttaa. Se on muute jännä, heti ku hermot kiristyy ni pakko pistää rööki huuleen, vaik duuni on ihan mukavaa. Ja eilen pistin muuten taas 10min paremmaks, vaikka ajoinki ojaan vahingossa. Maanantaina siis työt loppu 7:00, Tiistaina 6:50 ja eilen 6:40. Pääsisköhän tänään sit 6:30 tai vielä parempaan tulokseen, kuudelt kuitenki deadline. Nooh, eipä vielä oo tullu mun työaikana ku yks unohdus, en tiiä mikä se uuden jakajan keskiarvo on, mutta eipä tuolla niin väliäkään ole.

En oo muuten vieläkään selvillä mun vapaapäivistä… Vissiin Maanantai ja Tiistai ens viikol vapaata. Maanantai menee kyl työn merkeissä, joten Tiistai jää varsinaisesti ainoaksi vapaapäiväksi. Hitto, pitäs keskittyä vaan tuohon sanomalehdenjakoon, ei musta oo kahta työtä tekemään. Ainakaan siihen tyyliin, että mä tekisin yötyön lisäks päivätöitä sillee, et lähen aamulla päivätöihin ja nukun ehkä 4-5h ku tuun töistä. Ei houkuttele. Nyt jo tekee tiukkaa vaik oon iltatöissä. Ja pitäs viel pimennysverhotki hankkia tohon ikkunaan, ettei aurinko herättelis liian aikasin. Tänäänki heräsin viideltä, ku aurinko herätti, ei ollu kivaa. Olisin halunnu nukkua viel ainaki kasiin. Ei olis ainakaan sitten tätä väsymysongelmaa.

Ei auta valittaa, ite oon valintani tehnyt.

Töitä, töitä ja vielä kerran töitä…

Joo-o, viime yö oli ensimmäinen laatuaan, kun teen töitä yksin. Pakko myöntää, oli katastrofi. Ensin unohtui kolmen kerrostalon avaimet Postille, ja koska mulla ei ole tonne Keravan Postiin avaimia, en tietenkää ennen kuutta (okei, puol 7 asti meni ku tein muut paikat) päässy hakemaan niitä. No, sade ja yks tieremontti oli sit kans kiusana, sade siksi, että ei oikein nähny mitään ja tieremppa siksi, koska mä hukkasin itteni jakolistalta, eli en tienny missä mä meen, vaik kuinka olin seurannu sitä. Syyhän oli tietenkin siinä, etten päässy jakamaan sitä tietä niinkuin jakolistassa se olis tarkotettu jakaa. Oli muuten lopulta helkkarin turhautunu olo, mutta onneks sain tehtyä. Eikä menny ku 1h 10min yliaikaa, vaikka tunnen jo noi piirit ja sillee. Olis kyl pitäny pystyä olemaan viime viikon töissä, ihan vain sen takia että olis saanu tahdin pidettyy yllä.

Ei siinä. 6 yötä vielä jäljellä, ja sen jälkee taas hetken verran epävarmuutta työrintamalla. Marraskuussa koko kuukaudeksi töitä, ja sen jälkeen ei voi tietää jatkuuko työt vai eikö. Mikäli ei jatku, kehitän jotain muuta. Koska, rahaa ei voi koskaan olla liikaa.

VI: Tietokoneriippuvaisuus

Joo-o, mun koneen kovalevy päätti sit lopettaa toimintansa. Huomas tänä aikana, minkä aikana mulla ei ollut konetta, että mä olen riippuvainen tietokoneesta. Pleikkaria tuli pelattua jonkun verran kyllä, mutta hitaasti aika joka tapauksessa meni, koska ei päässy Faceen muuten kuin kännykäl. Sama mesen kanssa. En siis päässyt juttelemaan frendien kanssa, seuraamaan keskusteluja Twitteris saati tekemään mitään muutakaan. Esimerkiksi päivittämään blogiani. Enkä kuuntelemaan musiikkia. Oli kyllä ankeaa, todella ankeaa. Onneksi vanhemmiltani löytyi yksi ylimääräinen kone, niin ei tuu ainakaan kuolemaa sen takia, ettei oo mitään tekemistä vapaa-ajaksi.

Broidi tosin ehdotti, että mun pitäs hankkia harrastus. Oon kyl harkinnu lenkkeilyä, mut mun pitäs ensin saada joku kaveriks lenkkeilemää. Yksin se on tylsää, koska ei voi kuunnella musaa (suurin syy taas siihen on se, et mul ei oo toimivia hyviä kuulokkeita, ja ne tuppaa hajoamaan suht usein), eli se lässähti siihen. Ja työt rajoittaa mun valveillaoloaikaa, koska mä meen nukkumaan vasta aamukuudelta, mikäli siihen mennessä oon saanu lehdet jaettua. Että joo.

Romaneista, ja heihin kohdistuvasta rasismista

Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoivat Tshekkien romanivastaisista marsseista. Se sai minut(kin) ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta. Nimittäin; romaneja on tullut enemmän ja vähemmän Suomeen paremman toimeentulon ynnä muun vastaavan takia. Silti romaneja pidetään syöpänä, joka tuhoaa Suomen talouden. Miksi? Koska suuri osa Suomen romaneista ei yksinkertaisesti tule toimeen Suomen toimeentulotuella, eikä heille riitä töitä… Joten, valtio ihmettelee, miksi osa romaneista turvautuu rikollisuuteen toimeentulonsa turvaamiseksi. Niin, miksiköhän?

Tshekeistä alkaneet romanivainot leviävät eurooppaan, ja jatkuvat kunnes romaneista päästään eroon tai heistä saadaan ”kunnon kansalaisia”… Mutta millä todennäköisyydellä? Heikolta näyttää näin maallikon silmin. Maahanmuuttajat kuten romanit, vievät kuntien rahat, mutta silti enemmän rahaa liikkuu ulkomailta Suomeen muuttaneille, kuin Suomalaisille itselleen. Ja miksi? Koska meikäläiset tutkitusti selviää 350€:llä kuukaudessa? Ei pidä paikkansa. Sillä rahalla saa just ja just pyyhittyä perseensä ja maksettua laskut. Seuraava askel onkin työt tai velkaantuminen. Ja miksi? Siksi, että maahanmuuttajat, jotka eivät tee rehellistä työtä, tarvitsevat rahaa. Monikin maahanmuuttaja tekee töitä, mutta nämä loiset vievät heidänkin rahansa. Esimerkiksi turkkilaiset tekevät helvetin hyvää ruokaa, mm. Kebabeja, pitsoja yms.

Harva kuitenkaan ymmärtää, että he ovat Suomalaisen grillikulttuurin kulmakiviä, koska tuskin kukaan suomalaisella grillillä käy, mikäli kaveri ei osaa hommaansa. Harvemmin yksikään suomalainen osaa, joten maahanmuuttajat osaavat sen mitä finskikaveri ei osaa. Eli kun suomalainen tilaa makkaraperunat, kyseessä ei ole mikä tahansa sotku, vaan juuri se mitä on tilattu… Eikä finskipojkarna valita, koska maahanmuuttaja osaa sen parhaiten. Suomalaista grilliä kun on hankala löytää.

V: ”Miksi sä et aina ajattele noin?”

Tähän tyyliin eräs ystäväni kysyi minulta eilen. Hyvä kysymys. Vastaukseni meni jotakuinkin näin: ”Koska mä tulen ajatelleeksi asioita kun olen yksin”.

Tosiaan, se sai mut ajattelemaan vähän paremmin sitä, miksi ne hyvät kysymykset, ajatukset ja pohdinnat päätyvät useimmiten ihan jonnekin muualle kuin tosielämän keskusteluihin. Ei siis sillä, etteikö niitä tulis sillon tällön esille ihan sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. En vain ymmärrä oikeastaan itsekään että miksi annan itsestäni muille jotenkin tyhmän, rasittavan ja joissain tapauksissa jopa älykääpiön kuvan, kun oikeasti pohdin asioita. Pitäis perehtyä paremmin mun ajatuksenkulkuun internetin ulkopuolella. Tai ehkä multa nykyään puuttuu sellainen ns. ”järkevä” juttuseura, jonka kanssa vois jopa päästää tän pohtivan, ajattelevan ja mielipiteitä esittävän persoonan vapaaksi. Nykyään kun joissakin piireissä tuntuu siltä, että juuri tämä kyseinen persoona on se outo puoli meikäläisessä.

Jotenkin vaan tuntuu siltä että tosiaan puuttuu sellainen ”ole oma itsesi” -meininki kun en ole koneella tai pääse miettimään asioita loppuun asti. Ja toinen on sitten se, että kuinka paljon mun mielipiteet muuttuu siitä, kun keskustelukumppani kertoo niistä asioista eteenpäin. Tarkoittaen siis tätä ns. ”paskapuhetta”, ja muuta vastaavaa. Kuitenkin lopulta tuntuu siltä, että ihan sama kenen kanssa keskustelee jostain henkilöstä ihan yleisellä tasolla, niin se muuttuu paskapuheeksi ja lopulta sitten siihen, että leimataan paskanpuhujaks.

Antaa hieman aihetta miettiä, että kenen kanssa keskustelee ja mistä, ja täten on pakko jättää se sosiaalinen persoona, joka tykkää kertoa mielipiteensä, kotiin. Tai piilottaa se siltä kyseiseltä porukalta kenen kanssa keskustelee, kunnes löytää ihmisen jonka kanssa voi ihan oikeasti keskustella.

Kuitenkin tuntuu, että mua ei ymmärretä täysin. En mä voi kyl sitä vaatiakaan, koska sit se antais muille sellasen kuvan et pidän itteäni itsestäänselvyytenä jota kaikkien pitäs ymmärtää, mikä taas on mahdotonta koska en oo itsestäänselvyys, ja harva mun ajatuksenkulkua ymmärtää sillon ku mä oikeasti pääsen ajattelemaan asioita. Joskus mä jopa löydän itseni miettimästä kaikenlaisia järjettömiä asioita, kuten esimerkiksi että onko kuulakärkikynä ekologinen. En ole kyseiseen kysymykseen löytänyt vastausta, enkä vissiin koskaan löydäkään. Tai toinen mitä mietin tässä muutama päivä sitten, oli että kuka keksi sisävessan? Jonkunhan sekin oli keksittävä, muutenhan me käytettäs vieläkin ulkohuusseja.

Jos noita kahta asiaa rupeaa miettimään, en yhtään ihmettele miks mua ei täysin ymmärretä. Eihän kukaan nyt tollasia normaalisti ajattele, vai ajatteleeko? Onhan tämänkin blogin aikana tullut jo muutamia mietintöjä ja pohdintoja julkaistua, mutta niihinkään tuskin löytyy sitä oikeaa vastausta. (Tarkoitan nyt siis esimerkiksi edellistä postaustani siitä, kuinka helposti ihminen voikaan tulla kipeeksi) Ja harvaan mun mietintään tai pohdintaan ylipäätään löytyy, koska melko useasti niissä ei ole mitään järkeä (ne järjettömimmät eivät edes pääse tänne asti).

Toisaalta, joskus vois olla ihan mielenkiintoista julkaista joku mielipidekirjoitus tänne. Tosin, mistä mä voisin kirjoittaa mielipidekirjoituksen, kun harvemmin mitään mielipidepohjaista tulee mieleen. Ja siinä on se vaara, että kun mä kirjoitan mielipidekirjoituksen, se käsitetään väärin ja sitten mä joudun miettimään uudestaan, että olikohan se nyt järkevää. Mä ihmettelen kyllä, miksi mulla pitäis olla mielipiteitä, kun tän mun kämpän ulkopuolella ne mielipiteet saa ihan omat kasvot ja oman elämän. Sen jälkeen mietitäänkin jo, että parempi olla hiljaa ennen kuin on liian myöhäistä (tosin siihen mennessä se on jo). Ja mä en tapani mukaan koskaan opi. Ihmettelen vaan, et miks porukka puhuu musta paskaa ja naureskelee mulle.

Ja kun miettii sitten näitä oikeita kavereita, jotka ei anna ymmärtää että ne on mun kavereita, niiden kans on oikeesti mukavaa. Ei oo sellasta oloa, että mä oon ihan turhaan siel. Ei tuu yksinäistä oloa, ei pääse miettimään omituisia asioita yksin, vaan siks et kukaan ei ymmärrä mun ajatuksenkulkua, vaan löytyy joku jonka kanssa pohtia asioita ja voi esittää mielipiteitä, oli aihe kuinka järjetön tahansa. Ei tuu sellasta kuittailua, että ”toi ajatteleminen ei oikein sovi sulle” tai muuta vastaavaa. Voin olla kyl onnellinen et niitä oikeitakin kavereita löytyy, vaik ei oo paljoo aikaa olla niiden kanssa. Mutta nekin hetket, jotka vietetään yhdessä, ne on kultaakin kalliimpia, koska silloin mä tiedän että mä olen kuin kotona. Se oikea seura on se optimaalinen paikka, missä voi olla ihan rentona ja heittää kaikista järjettömimmätkin asiat ilmaan.

Älä yritä ymmärtää ihmistä, jota et oikeasti ymmärrä. Jos haluat ymmärtää, se on pitkä ja kivinen tie. Etsi ensin punainen lanka, ja lähde seuraamaan sitä, ja saatat lopulta ymmärtää kaiken. Kun ymmärrät toista ihmistä täysin, se tarkoittaa että tiedät totuuden. Totuuden siitä, mitä ja miten toinen ajattelee. Silloin olet löytänyt vertaisesi ihmisen.

 

IV: Kuinka helposti ihminen voikaan oikeasti tulla kipeeksi?

Tuossa viime yönä taisin tulla kipeeks ku ajelin töissä ikkuna auki (sanomalehdenjakajana vähän pakko, koska näis piireis joita ajan, on enemmän laatikoita ku kerrostaloja), ja tietenkin ilmastointi oli viileällä, koska yhessä vaiheessa tuli kuuma. Sen kyllä huomas et se ei ollu hyvä vaihtoehto. Ja nyt on lenssu tuloillaan ja heikottaa, ei tosin oo kylmä tai mitään, että kuumetta ei taida ainakaan vielä olla. Senpä takia tulin miettineeksi, että kuinka helposti ihminen voikaan tulla kipeeksi.

Flunssat sun muuthan iskevät kaikille jossain vaiheessa vuotta (itselläni 4 kertaa, eli talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä), ja ne nyt on tämmöisiä perussairauksia. Itse olen muistaakseni vakavasti kipeä ollut viimeksi 2006 talvella, silloin oli flunssa ja korkea kuume. Normaalisti olen aina lomalla kipeä, kuten isänikin, ja ihmettelen sitä miten muut ovat sitten joko koko ajan tai säännöllisesti kipeenä muuten, kuin flunssassa. Siis, itsehän olen säännöllisesti flunssassa, se on aina kerran vuodenajassa (meinaten kerran 3-4 kuukaudessa, riippuen kuinka pitkään yksi vuodenaika kestää) ja sitä voi jo sanoa säännölliseksi vaikka ajankohta muuttuukin. En tiedä, onko mulla sit hyvä vastustuskyky, kun olen niin harvoin ns. ”kunnolla” kipeä, edellisestä on kohta mennyt 5 ja puoli vuotta. En kuitenkaan mihinkään Actimeliin sorru vaikka lääkäri pakottais juomaan.

Tosin, nyt kun flunssa on tulossa ja vielä kaikenlisäksi heikottaa, en voi kuin miettiä, että onko tämä nyt rangaistus siitä, etten ole viimeaikoina syönyt kunnolla? Nimittäin en muista milloin viimeksi alkavan flunssan aikana olis heikottanu näin paljon, et just kun on syöny, maha tuntuu tyhjältä (okei, söin 7-8 aikaan nuudeleita, koska ne nyt on makaronin lisäksi ainoata ”ruokaa”, mitä multa löytyy. Pitäis tässä joku päivä käydä ihan ajatuksen kanssa kaupassa, ostaa sellasta ruokaa mitä vois valmistaa ja laittaa jääkaappiin, että vois syödä sitä samaa ruokaa sit useampana päivänä. Nyt tosin ärsyttää jo pelkästään sen takia, että jos tää on niin paha ku antaa ymmärtää, niin en voi tehdä about viikkoon töitä, vaikka flunssa kestäisikin sen normaalin 3-4 päivää + 2-3 päivän itämisaika. Kuumemittariakaan ei ole, eikä sen puoleen lääkekaapissa yhtään mitään… Eli kai se on kauppa+apteekkireissu tässä joku päivä, kunhan olis hereillä sillai et pääsis käymään. Ja ennenkaikkea, että olis vielä suht terve kun siellä menee käymään. Sen tosin näkee tässä parin päivän päästä että miten käy.

Mutta, siihen mä haluaisin löytää jonkinlaisen vastauksen, että miten jotkut tulee niin pirun helposti kipeeksi ihan pienestäkin, ja toiset taas saavat painaa tukka putkella ilman kipeeksitulemisen pelkoa. Mua oikeasti häiritsee. Mä haluaisin olla sellanen superihminen joka ei tuu kipeeks, vaa painaa duunia niin että tuulenvire vaa käy ku mä painan ohi. Sellasesta voi vaan unelmoida, mun harmiksi.

III: Fyysinen ja henkinen voima

Tulin tuossa yöllä töissä ollessani miettineeksi, onko fyysinen voima sittenkään vahvuus? Fyysinen voima kun on lihasta, ja väärin käytettynä se voi aiheuttaa ongelmia virkavallan kanssa. Oikein käytettynä siitä, kuten monesta muustakin, on hyötyä. Voi nostella esimerkiks raskaita tavaroita. Kuitenkin henkinen voima on se tärkein voimavara, ainakin omalla kohdallani, koska olen muiden silmissä heikompi. Ei ole habaa, ei massaa, ei periaatteessa mitään millä pärjäisi tappelussa, ja vaikka olisikin, en käyttäisi niitä. Mieluiten selvitän asiat puhumalla, kuin nyrkkejä heiluttelemalla, nyrkkien heiluttelu kun kertoo ihmisestä, että hän on heikko. Nyrkkien heiluttelijat eivät tule koskaan ajatelleeksi, että jos he hakkaavat jonkun itseään heikomman, heistä tulee säälittäviä nössöjä. Eli he alentuvat samalle tasolle kuin hakattava. Ehkä jonkin aikaa nyrkkien heiluttelijat ovat muiden silmissä ”cool”, mutta lopulta jos he käyvät ”säälittävän nössön” kimppuun, heistä tulee samanlaisia, koska se antaa sellaisen kuvan, ettei tämä kys. tyyppi uskalla käydä itseään vahvempien ja voimakkaampien kimppuun, vaan näyttää voimansa hakkaamalla pienempiä, heikompia ja nuorempia, aivan kuin todistaakseen olevansa kova. Vastoin yleistä harhaluuloa, pienempiä hakkaamalla ei ole kova, vaan ainoastaan nössö.

Harhaluulo on myöskin se, että fyysinen voima on vahvuus. Ei ole. Sillä korvataan puutteita, tai sitten yritetään todistaa jotain. Ehkä nämä lihaskimput ovat joskus olleet koulukiusattuja, heikkoja ihmisiä, jotka eivät olleet hyväksyttyjä, koska olivat ”erilaisia”. En tiedä, enkä ala arvailemaan sen kummemmin. Mutta, oma näkökantani asiaan on, että fyysinen voima on heikkous.

Henkinen voima on vahvuus. Jos pystyy hoitamaan konfliktitilanteet puhumalla, ilman turhaa dramatiikkaa ja nyrkkien heiluttelua ihan rauhallisesti, se kertoo että ihminen on oikeasti vahva. Sisältä ja ulkoa. Se on oikeasti paljon parempi, kuin se, että on jatkuvasti ongelmissa tulisen luonteen ja haban takia.

II: Ihmisten analysoimisesta

Taas asiapohjalta lähdetään liikenteeseen, kuten edellisessäkin postauksessa. Tosin tällä kertaa ihan toisesta aiheesta.

Mietiskelin tässä tunti sitten Facebookissa temperamenttisten ihmisten ennalta-arvaamattomuudesta seuraavanlaisesti:

Mä haluaisin tietää, mikä ihme saa temperamenttiset ihmiset vaikuttamaan niin ennalta-arvaamattomilta? Tarkoitan siis, jos temperamenttinen tyyppi suuttuu, miks siitä saa heti ekaks sellasen kuvan et se tulee ja vetää turpaan?

Taustalla ihan siis oikea asia, ei liittynyt tiettyyn henkilöön millään tavalla. Olen aivan varma, että tuota kyseistä asiaa on moni muukin miettinyt. Kuitenkin, mua moitittiin heti ensikättelyssä ihmis(t)en analysoimisesta, mikä siis ei pitänyt todellakaan paikkaansa. Tuo pohdinta kun ei liittynyt analysoimiseen mitenkään, halusin vain ilmaista erään mieltäni painaneen kysymyksen edes jossakin muodossa internetissä, että voisin keskustella asiasta samaa miettineiden ystävieni kanssa.

Sen jälkeen Twitterissä tuli eräältä ihmiseltä jota seuraan, pohtimisen arvoinen vastaus, ja siitä kiitos. Vastaus oli tämän tyyppinen:

En pitäisi sitä analysoimisena. Vastaukseksi ehdotan: tarkastelijan saattaa olla vaikea ennakoida temperamentin seur. ilmentymää.

Eli joku muukin oli samalla kannalla kuin minä, että kyseessä ei ollut ihmis(t)en analysoimisesta, vaan ihan puhdas pohdinta/mietintä tai mikä onkaan. Jos olisin analysoinut tiettyä ihmistä, olisin tarkentanut että millaisesta tapauksesta on kysymys ja mitä olen itse mieltä kyseisestä asiasta, ja kysynyt samalla muiden mielipidettä. Jokseenkin tarpeettomalta siis vaikuttanut kommentti jäi turhaan vaivaamaan. Ehkä saan selvennettyä tarkoitusperiäni ilman turhaa dramatiikkaa, ettei tarvitse turhaan miettiä, että miksi tää asia käännettiin täysin päivastaiseksi, kuin se oli tarkoitus.

Lopuksi, se on aika hassua miten helposti lopulta tuollaiset asiat mielletään ihmisten analysoimiseksi. Vaikka tarkoitus omalla kohdallani ei ollut analysoida temperamenttisiä ihmisiä, niin ehkä se ulkopuolisen silmin näytti siltä. Kuitenkin, kysymys on ollut ja on varmasti edelleen monen ihmisen mielessä, joiden kaveripiiristä löytyy temperamenttisia ihmisiä, joten tähän asiaan ei löydy vain yhtä vastausta, vaan vastaus vaihtelee sen mukaan, millaisessa tapauksessa kysymys tulee esille. Näin olen itse asian käsittänyt.

I: Jotain asiapohjaista tällä kertaa

Tullu tässä jo muutama lyhyempi postaus kirjoitettua, joten voisin kirjoittaa tällä kertaa vähän pidemmästi.

Kuten jo eräässä aikaisemmassa postauksessani mainitsin, olen yrittänyt parhaani mukaan aktivoitua työrintamalla. Olin työharjoittelussa kaverin firmassa ja sain työpaikan lopulta Itellalta. Tässä menneellä viikolla tuli työsopimus, jota katselin hieman hämmentyneenä, koska sen mukaan olen ollut Itellalla työsuhteessa 1.9 lähtien. Kaksi viikkoa ensimmäisestä harjoittelusta kului siihen malliin, etten tehnyt mitään. Työharjoittelu keskeytettiin, joten sieltäkään ei taida tulla rahaa. Olin nyt Torstai-Perjantai ja Perjantai-Lauantai väliset yöt taas vaihteeksi harjoittelemassa, mutta jatkosta ei ole varmuutta. Pitää siis soittaa tänään konttorille ja kysyä. Työsuhde loppuu kuitenkin 30.11, eikä mulla ole varaa menettää enää yhtään enempää rahaa (merkonomikaverini laskeskeli tämänhetkisen menetyksen olevan jotain 320€ luokkaa), koska tässä kuussa meni jo 550€ laskuihin tosta noin vaan. Jäljelle jääneet rahat hupenikin sitten silmissä. Sitä summaa, jonka sain sossusta, en viitsi paljastaa tietyistä syistä.

Mutta, eniten tässä Itellan toiminnassa häiritsee tällä kertaa se, että mut on jätetty aivan pimentoon. Mulle on siis annettu ehkä 10% siitä tiedosta, mitä mun pitäis saada. Piiriuudistus sotkenu kuulemma asioita jonkin verran, mutta ei sen nyt pitäis sotkee niin paljoa, että 2 viikkoa koeajasta menee peukaloiden pyörittämiseen. Pitänee mainita siitäkin. Työharjoittelun loppuminen vaikuttaa talouteeni myöskin melko pitkälti negatiivisesti, mutta asialle ei oikein voi mitään, koska ei palkkatyö ja harjoittelu sovi yhteen. Kela katsois muuten et oon syyllistyny petokseen, mikä käytännössä olis totta, koska oon ottanu tukea ja tehny samalla palkkatyötä. Varsinainen työsuhde sopimuksen mukaan alkaa vasta Marraskuun alussa, ja silloinkin tarttisin vissiin omaa autoa. Mutta, sellaista ei ole, joten pitää konttorin kanssa sumplia tää homma, et saanko postiauton vai vaihdetaanko piiriä. Ei tää ihan menny niinku luulin, ja mulla ei ees kovin suuria luuloja ollu, eli tää meni mun kohalla ihan metsikköön. Mut niin kai käy aika usein työelämässä.

En voi muuta sanoo nyt, ku et täytyy toivoo et asiat menee parhain päin, muuten oon ongelmis.

Frendit…

En ymmärrä joitain ihmisiä. Leikkivät kaveria, vaikka oikeasti eivät välitä tyypistä ollenkaan. Yks mun kaveri alkoi seurustelemaan, ja samantien unohti mut käytännös kokonaan. Tunne on molemminpuolinen, jos multa kysytään. Noo, soittakoot sit ku kaipailee, on mulla muitakin kavereita, jotka on oikeesti kavereita, eikä vaan pidä seuraa mulle säälistä. Ei mun maailma yhteen kaveriin kaadu.

Mikä ihme siinä on, et aina ku nainen ilmaantuu kuvioihin, ”kaverit” unohtaa mut kaverit jää, kuten eräänkin kaverin kanssa, joka on tätä nykyä naimisissa. Luulin, et kaverit vaihtuu ajan myötä, mut ei se näköjään aina pidä paikkansa. Kai ne jyvät erottuu akanoista näinkin.